Maasto- ja vesiliikenne

Maastoliikenne

Maastoliikenne tarkoittaa moottoriajoneuvolla ajamista maastossa eli tavallisten teiden ulkopuolella. Lain mukaan maasto on maa-alue ja jääpeitteinen vesialue, joka ei ole tie ja jota ei ole tarkoitettu moottoriajoneuvo, kisko- tai ilmaliikenteeseen. Käytännössä maastoliikenne on lähinnä moottorikelkkailua ja mönkijällä ajamista. Maastoliikenteeseen kuuluu myös maastokäyttöön tarkoitetuilla maastomoottoripyörillä kuten enduromoottoripyörillä ajaminen maastossa.

Maastoliikenteeseen ei pääosin sovelleta samoja säännöksiä kuin maantieliikenteeseen. Kuitenkin esimerkiksi eräitä kypärän käyttöä, ajoneuvon mittoja, massoja ja kuormaamista ja muita ajoneuvon käyttöä koskevia tieliikennelain säännöksiä sovelletaan myös maastoliikenteeseen.

Moottoriajoneuvolla ajaminen maastossa ei ole Suomessa yleisesti ottaen sallittua ilman maanomistajan lupaa. Poikkeus on jäällä ajaminen, joka on yleisesti ottaen sallittua. Moottorikelkkoja voi Suomessa ajaa maanomistajan luvalla hänen maallaan sekä kelkoille tarkoitetuilla väylillä. Suomessa on kahdenlaisia moottorikelkkaväyliä, joista toista kutsutaan "reitiksi" ja toista "uraksi". Vain moottorikelkkareitit on määritelty nykyisessä maastoliikennelaissa. Urilla liikkuminen perustuu maanomistajan lupaan ja ne ovat maastoliikennelaissa tarkoitettua maastoa. Pyhäjoella kelkkailijat ovat perustamassa ensimmäisiä moottorikelkkaväyliä, joiden käyttöönotosta tiedotetaan erikseen.

Maastoliikennelainmukaisilla reiteillä voidaan järjestää kilpailuja, mutta kilpailusta pitää tehdä erillinen meluilmoitus Pyhäjoen kunnan ympäristönsuojeluun. Yksittäinenkin kilpailu voi tarvita maastoliikennelain mukaisen luvan, jos tapahtumasta on odotettavissa huomattavia haittoja luonnolle, muulle ympäristölle, asutukselle, yleiselle virkistyskäytölle, kalastukselle tai muulle yleiselle tai yksityiselle edulle.

Vesiliikenne

Vesiliikenne on jokamiehenoikeutta. Se perustuu vesilakiin ja sitä ohjataan vesiliikennelailla. Alueelliset elinkeino-, liikenne- ja ympäristö -keskukset sekä Liikenne- ja viestintävirasto voivat rajoittaa tai kieltää vesikulkuneuvoilla liikkumisen, jos se on tarpeen liikenteen, ympäristön, kalastuksen tai muun elinkeinon suojaamiseksi tai yleisen virkistyskäytön tai muun yleisen edun vuoksi.

Vesiliikennelain noudattamisen yleinen valvonta kuuluu Liikenne- ja viestintävirastolle. Ympäristöhaittojen ehkäisemisen ja torjumisen osalta lain noudattamisen yleinen valvonta kuuluu ELY-keskuksille. Vesikulkuneuvojen käyttämistä vesialueella valvovat Liikenne- ja viestintävirasto, poliisi, Rajavartiolaitos ja Tulli.